Voiko "vanhalle" koiralle opettaa uusia temppuja?
Kyranin projekti etenee. Siitä tulikin laajempi projekti kuin ajattelin. Ensin oli kyse vain lähtöongelman korjaamisesta. Lopputulos oli lähteä opettamaan koiralle uusia tapoja käyttäytyä eri tilanteissa, niin treeneissä kuin kotonakin. Edellisessä blogissa jo hieman avasinkin sitä, kuinka olen tulkinnut oman koirani käytöksen täysin väärin. Kaikki nämä yli neljä vuotta kuvittelin omistavani täysin epäsosiaalisen tapauksen, joka ei tule toimeen vieraiden koirien tai ihmisten kanssa. Tutustun nykyään koiraani päivittäin uudestaan. Löydän siitä aina vain uusia piirteitä ja ymmärrän sitä vähitellen paremmin. Kyranistakin kuoriutuu ymmärrykseni kautta myös aivan uudenlainen koira. Koira, joka haluaa olla nätisti ja käyttäytyä. Tähän se kuitenkin pystyy vain jos minä täytän sen odotukset hyvästä omistajasta. Toki, en väitä, etteikö meillä ole haasteita, mutta päivä päivältä me kampitamme niitä, ja nautimme toisistamme aina enemmän. Kyranilla on tarkka oma alue, jonka sisälle se ei halua vieraita koiria, tai ihmisiä. Se ahdistuu jos häntä lähestytään, eikä se saa mahdollisuutta tehdä lähestymistä itse. Kyranin oman alueen säde on laaja ja se ilmoittaa asiasta haukkumalla tai peruuttamalla jos sen alueelle astuu koira/henkilö, jota se ei tunne. Lisähaastetta tulee Kyranin koirapelosta- kyllä, koirani pelkää muita koiria ja väittäisin, ettei se ole ainoa laatuaan. Koiran ymmärrys auttaa minua hyväksymään sen oman alueen kunnioittamista. Toki se on omalla tavalla haastavaakin jos ajatellaan esimerkiksi kisapaikkoja, jotka usein ovat ahtaita ja täynnä koiria ja ihmisiä. Olen kuitenkin hyvinkin positiivisin mielin sen suhteen, kun Kyran oppii turvautumaan minuun ja meistä tulee tiiviimpi pari, että kisapaikan tilanteetkin saadaan toimimaan. Mistä sitten aloittaa? Ensimmäisenä halusin aloittaa luomaan ihan uutta luottamuksellista suhdetta koiraan. Halusin kertoa sille, että olen sen turvana aina kun se tarvitsee minua. Kuulostaa helpolta? No, sitä se periaatteessa onkin, kunhan on selkeät kriteerit sille, mitä haluaa eri tilanteissa tapahtuvan. Haluanko koirani ohittavan muut koirat rauhallisesti ja hiljaa? Haluanko sen treenitilanteissa olevan rauhallinen ja kiihtymättä? Haluanko sen uskovan joka kerta, että me handlataan hankalatkin tilanteet yhdessä? Haluanko sen luottavan minuun? Sitten vaan listausta, millä tavoilla saan nämä asiat kerta toisensa jälkeen toimimaan. Toki, kyllä on näiden viikkojen aikana tullut kivikkoakin eteen. Hankalinta on kulkea laumassa, jossa nuorin elää myös jonkinlaista epämääräistä epävarmuusaikaa. Siispä pyrin kulkemaan viikon aikana muutamia lenkkejä vain kahden Kyranin kanssa, jotta saamme lenkkien tilanteita harjoiteltua. Lisäksi omat päivätkään eivät ole samanlaisia. Olen oppinut näiden viikkojen aikana, ettei Kyranin kanssa kannata harrastaa kun olen itse epävireinen. Se tarttuu nimittäin koiraan nanosekunneissa. Esimerkki: Pitkän työpäivän jälkeen kävin tiukalla aikataululla hakemassa koirat kotoa ja lähdimme suoraan treenihallille. Olimme sopineet sinne Kyranille lähtötreenit. Hallille saapuessamme olimme jo myöhässä. Minun stressitaso oli jo aikamoisen korkealla ennen halliin menoa. Mietin itsekin, ettei taida olla paras päivä treenata rauhallista olemista hallilla, puhumattakaan lähtöharjoituksista. No, Kyran autosta ja halliin. Otti kovalle keskittyä Kyranin rauhalliseen odottamiseen, mutta onnistuin siinä vielä hyvin. Lähtötreenissä kuitenkin oma olotila alkoi heijastua koiran työskentelyyn. Kyran oli epävarma ja hyppi minua vasten hermostuneesti. Ero oli kuin yöllä ja päivällä kun valmentajamme Inka alkoi työskennellä Kyranin kanssa. Saimme onnistuneita toistoja sille ja samalla opimme paljon Kyranin käytöksestä ja sielunelämästä. Onnistumiset saavat uskomaan parempaan ja helpompaan tulevaisuuteen Missä olemme sitten nyt, noin kuukausi aloittamisesta? Edelleen kohtaamme viikottain haastavia tilanteita. Silti ne ovat jo selkeästi rauhallisempia tilanteita. Kahdestaan kävellessämme olemme onnistuneet jo monesti aika haasteellisista ohitustilanteista. Myös treenitilanteissa toisten koirien kohtaamiset ovat olleet melko onnistuneita. Onnistumisesta puhun tässä yhteydessä siitä, kuinka Kyranin "alueelle" on astunut toinen koira, kummankin reaktio on ollut ensialkuun "räjähtävä", mutta poistettuani koiran rauhallisesti sivuun ja otettuani kontaktin siihen, se on heti taas rauhoittunut. Kyranin on helpompaa elää treeni-ilta omassa treenikuplassaan. Kun se hyppää autosta, se siirtyy sivulleni kävelemään ja näin toimitaan myös treeniin siirtyessä kunnes irroitan sen pannasta. Treenin aikana pyrin pitämään sen rauhallisena niissä tilanteissa, joissa se ei ole hommissa. Myös hallilta autoon siirrytään rauhassa ja hiljaa. Tämä kuplassa olemisen harjoittelu on mennyt helpommin kuin koskaan kuvittelin. Kyranille kuvio on hyvin selvä ja se saatiin opetettua sille ihan hetkessä. Tässäkin täytyy miettiä kaikki kuviot valmiiksi. Tarvitaan ohjaajalle rauhallinen mieli jo koiraa haettaessa, muuten voi jättää treenit väliin. Pitää olla hyvä kuva treenialueesta ja siitä, miten Kyranin kanssa siellä kannattaa liikkua. Lisäksi pitää olla valmis tekemään rauhallisesti suunnitelmanmuutoksia, jotta saa pidettyä koiran mielentilan rauhallisena. Mitä seuraavaksi? Nyt olemme kuukauden ajan harjoitelleet rauhallista oloa kotioloissa sekä treeneissä. Seuraavaksi suunnitelmissa on viedä harjoitukset kisa-alueelle. Emme aio vielä kisata n. kuukauteen treenatessamme lähtöjä, mutta kuplaa voidaan ja pitääkin harjoitella eri paikoissa, joissa on paljon ihmisiä ja koiria. Niinpä tammikuun ensimmäisten viikonloppujen treenipaikat tulevat olemaan eri kisapaikat. Tavoitteet hyvin yksinkertaiset ja selkeät. Tehdä asioita, jotka kuuluvat meidän kisarutiineihin ja lisätä niihin rauhallisemmissa ympäristöissä harjoiteltu kupla. Ymmärrettävästi voi olla, ettei päästä ensimmäisillä kerroilla edes halliin sisään. Voi olla, että kuplan harjoittelu autolta hallin ovelle on jo riittävää. Kun alamme saada näissä onnistumisia, meillä on mahdollisuus onnistua sisätiloissa. Ja onnistumiset ovat Kyranille tärkeitä. Miksi kaikki tämä vaiva? Moni ehkä kysyy, miksi näen tämän kaiken vaivan. Miksi kulutan meidän arvokasta kisakautta tähän? Miksi uhraan mahdollisen kesän SM-kisaosallistumisemme tähän? Vastaus on hyvin selkeä. Kyran on vasta 4 ½ -vuotias. Se on tulossa vasta parhaaseen kisaikään. Sen lajitaidot eivät katoa mihinkään. Olemme ylläpitäneet niitä koko tämän suht lyhyen projektin ajan. Jos tulos on se, että koirani alkaa olemaan rauhallisempi treeneissä ja kisoissa ja sen lisäksi pysyy lähdössä ja sitä kautta antaa meille mahdollisuuden pärjätä vielä paremmin kisoissa, kaikki tämä on 100% sen arvoista.