Unelmista totta jälleen
Kisasimme helatorstaina Ojangossa. Meiltä puuttui edelleen kaksi agilitynollaa. Aikaisemmissa kisoissa olimme todella lähellä onnistumista. En halunnut antaa periksi. Lupasin antaa periksi vasta kun nollien kerääminen ei olisi enää mahdollista eli 5.6. jälkeen.
Olin tietyllä tavalla henkisesti valmistellut itseäni sitä tilannetta varten, ettemme kisaisi sunnuntain yksilökisoissa. Joukkuepaikkaa emme saaneet omalta seuralta. Sitä varten olimme kisanneet aivan liian vähän. Olihan meillä kulunut kaudesta 6 kuukautta tehokasta kisa-aikaa, emmekä olleet ranking-pisteissä kuin sijalla 248.... Kuitenkin kävikin niin, että pääsimme tulevan edustusseuramme joukkueeseen. Siispä olin sopinut itseni kanssa, että kisaamme täysillä perjantain iltakisan sekä joukkuekisan ja sitten toimin sunnuntain ystäväni Ailan ja hänen koiransa Pipsan ketynä.
Noh, Ojangon kisoissa kävikin sitten niin, että me juoksimme kaksi mainiota rataa ja teimme kauden toisen tuplanollan. Outoa, mutta minulla oli aamulla kotoa lähtiessä sellainen tunne, että se voisi olla meidän päivä. Harvinaisena herkkuna olimme starttijärjestyksessä ensimmäisiä, joka on meille ihan super starttipaikka. Pystyn pitämään silloin keskittymiseni täysin kasassa rataantutustumisen jälkeen ja niin siinä sitten kävikin. Kun lähdin hakemaan koiraa autosta kummankin tutustumisen jälkeen, minulla oli hyvin varma tunne siitä, että jos teemme hyvin töitä radalla, voimme saada puhtaan radan. Niin siinä sitten kävikin!
Ihan huippujuttu!! Sunnuntaina siis starttaamme Lappeenrannassa yksilökisoissa. Kun tajusin jäähkälenkillä mitä oli tapahtunut, kyllähän siinä itku iski. Tunteita puski pintaan monta asiaa. Eräänä tietenkin se, että nollat saatiin kasaan suhteellisen pienessä ajassa ja toisekseen viime vuoden muistot sm-kisoista.
Viime vuoden kisoja varjosti tieto isän vakavasta sairastumisesta. Tieto tuli juuri sm-kisojen aikaan perjantain iltakisojen jälkeen. Tunteet menivät vuoristorataa. Kyseessä oli silloin kuitenkin meidän ensimmäiset sm-kisat ja se oli täysi unelmien toteutuminen. Olin onnellinen, iloinen ja halusin nauttia joka hetkestä. Toinen puoli minusta oli ajatuksissa isän luona. Nauroin ja itkin vuorotellen. Isä halusi minun olevan Lahdessa kisaamassa. Hän oli meistä ylpeä.
Tänä vuonna lähdetään toisesta asetelmasta. Tänä vuonna lähdemme uudelta pohjalta. Keskittyneempinä, voimakkaampina, kokeneempina, taitavampina. Menemme nauttimaan hienosta viikonlopusta ja sen tunnelmasta- suuren kisan tunnelmasta, yhteisistä hetkistä Kyranin sekä monien ihanien ystävien kanssa. Juoksemme radat tänä vuonna isän muistolle. Hän haluaisi, että me otamme tänä vuonna kaiken sen takaisin, minkä me menetimme viime vuonna.