Unelman viimeistelyä
Sm-kisoihin on enää parisen kuukautta. Välillä palan innosta ja välillä olen kauhusta kankea. Olen halunnut tätä niin kauan ja treenannut tätä varten, mutta joinakin päivinä pieni sisäinen kampittajani yrittää lannistaa ja sanoo, ettei sinne kannata lähteä itseään nolaamaan. Se pieni kampittaja kehottaa jäämään kotiin. Pieni kampittajani ovat ne kaikki epäilyt ja pelko sitä kohtaan mikä siellä odottaa. Pelko tuntematonta kohtaan. Se rohkea minä kuitenkin tietää, ettei ole mitään miksi pitäisi nolottaa. Siispä leuka ylös ja katse eteenpäin.
En ole kisajännittäjä ja oikeasti voi sanoa, että nautin suuresti kisaamisesta. Olen päättänyt selättää sisäiset kampittajani kisoista nauttimisen voimalla. Lähdin liikkeelle siitä, että hoidin ensin kaikki häiriötekijät minimiin. Hotelli on varattu jo viime syksynä, Capulla ja Kassulla on sovittuna hoitopaikat koko viikonlopulle, on teltta jne. Olen jutellut arvokisakonkareiden kanssa ja saanut hyviä vinkkejä. Ainoa asia kuitenkin, mikä ei minua rauhoita, on kun minulle sanotaan, että se on kisa missä muutkin. Se ei kuitenkaan toisaalta ole totta. Kisoissa on muustakin kysymys. Kysymys on minun suuren unelman täyttymisestä. Se on jotain sellaista, mitä kohti ollaan kuljettu tekemällä aikamoinen määrä työtä. Siispä, ei, kysymys ei ole minulle ihan mistä tahansa kisasta.
Se mikä on täysin varmaa, on se, etten aio kampittajien kaataa minua. Loppuun asti keskitytään treenaamiseen ja kesäkuun puolivälissä matkaamme kisoihin ylpeinä ja hyvin mielin. Lähdemme nauttimaan viikonlopusta yhdessä Kyranin kanssa. Kyranillehan tämä on vain agilityä, jotain mitä se rakastaa. Rakastaa työskennellä minun kanssa. Ei mitään sen suurempaa. Vain agilityä.
Lähdemme nauttimaan. Kyran on mahdollistanut meille osallistumisen kisoihin ja haluan muistaa sen hetken ikuisesti. Haluan muistaa sen hetken kun seison rakkaan harrastuskaverini kanssa lähdössä. Ympärillä ei ole ketään muita. Vain me seisomme siinä keskittyneenä ja teemme mahdollisimman hyvää työtä. Teemme sen vain meille. Kun pääsemme maaliin haluan olla ylpeä koirastani- ja itsestäni.
Nyt ovat ne kuuluisat viimeiset kuukaudet menossa, joiden aikana ei opetella enää mitään uusia kikkoja vaan aletaan viedä tämän hetken taitoja parhaalle mahdolliselle tasolle. Käytännössä siis lopetamme kisataukomme ensi viikonloppuna ja lähdemme hakemaan hyvää kisafiilistä, keskittymistä sekä taistelutahtoa. Treeneissä taas fiilataan lähtöjä ja kontakteja sekä laadukasta tekemistä. Tekemistä siis on vielä paljon ennen kesäkuun kisoja.
Kesällä sitten pidämme hyvin ansaitun pitkän loman. Emme treenaa tai kisaa. Hengähdämme, nautimme vapaista ja ennen loman alkua on seuraavan kauden suunnitelmat tehtynä. Ensi kaudesta tulee sen suhteen mielenkiintoinen, että Kyranin treenien lisäksi on Kassu syksyllä sen ikäinen, että voimme aloittaa keppien ja kontaktien harjoittelun. Tähän aikaan ensi vuonna voikin olla jo se tilanne, että kisaan kahden koiran kanssa. Aika jännä ajatus! Kyranin syksyyn kuuluu mielenkiintoinen tilanne sillä elokuussa aloitamme senkin kanssa juoksu-A:n opettelun. Ei tule olemaan tylsää!