Paluu kisakentille

18.05.2017 22:43

Palasimme kisaradoille. Kylläpä se on vaan niin upeeta! Olen niin kaivannut sinne takaisin. On hirveän vaikeata selittää mikä siinä on. Jotenkin olen kisatilanteissa, jollainen haluaisin olla myös arkielämässä- itsevarma ja vahva.

Ensimmäisistä kisoista palanneena minä kävin kovan tunteiden sekamelskan. Toisaalta olin hurjan iloinen paluusta ja siitä miten meillä oli siellä mennyt, mutta toisaalta jokin minun sisälläni riepotteli minua ja yritti vetää minua alas. En osannut selittää tunnetta kenellekään ja luulin hetken tulevani hulluksi kun en itsekään ymmärtänyt tunteita joita tunsin.

Totuudessa paluu kisakentille heitti minut muistoissa kauas taaksepäin. Ymmärrys siitä, kuinka minä olin aikoinani pilannut lähdössä odottamisen, kaiversi minua edelleen. Ensimmäisten kisojen lähdöt olivat jo paremmat kuin aikaisemmin ennen taukoa, mutta eivät missään nimessä täydelliset. En ollut sitä odottanutkaan, mutta jokin sisälläni yritti väittää minun epäonnistuneen ja pieni osa minusta uskoikin siihen.

Ulkopuolisille kun yritin purkaa tätä kuulostin oikeasti varmasti hullulta. Toisaalta kerroin kuinka olimme onnistuneet pitämään kiinni kriteereistä ja kuinka meillä oli ollut oikein onnistunut paluu, ja seuraavassa lauseessa purskahdin itkuun ja selitin sitä kuinka toisaalta kamppailin edelleen menneisyyden kanssa ja kuinka luottamus siitä, että kaikki tulisi olemaan vielä hyvin, on hutera.

Anne Talvitie sai tähän selvyyden. Sain puhtaat paperit ja hän kertoi, etten ole tulossa hulluksi. Minulla on vain sellainen Juntti-Einari olkapäällä, joka epäilee ja puhuu korvaani pahaa ja negatiivisia asioita. Toisaalta toisella olkapäällä istuu sitten se rohkaisija ja itsevarmuutta tuova kaveri. Anne vakuutti, että jos saan sen Juntti-Einarin pois sieltä olkapäältä, jää vain se rohkaisija jäljelle ja silloin minulla olisi mahdollisuus jättää ajatukset menneisyyden virheistä taakseni.

Siispä aloin puhumaan avoimesti Juntti-Einarista kavereilleni. Kun tarkemmin mietin asiaa, osasin jopa kuvailla sen ulkonäköä sekä sitä, millainen sen ääni on. Liedon kisoissa käytin ensimmäistä kertaa mielikuvaharjoitusta, jossa poistin sen olkapäältäni ja huuhdoin sen viemäristä alas. Niissä kisoissa teimme viimeisellä radalla nollan. Olin paljon itsevarmempi ja vedimme Kyranin kanssa ihan täysillä.

Lähtöjen tilanne tällä hetkellä on se, että ne etenevät kivasti myös kisatilanteissa. Pystyn aina paremmin luottamaan siihen, että jää odottamaan lähtöön. Kyranin ongelma on ollut jo niin pitkään, että se aina välillä kokeilee rajojaan ja silloin vain täytyy olla todella tiukkana kriteereistä. Tällä hetkellä olen vaan niin vakuuttunut siitä, että olemme pääsemässä tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet tietävät, mikä on homman nimi ja sen mukaan toimitaankin.

Kesän arvokisoja ajatellen tämän hetken tilanne on se, että meiltä puuttuu enää kaksi aginollaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ennemminkin teen nyt hyvää pohjatyötä ensi kautta silmällä pitäen. Nollat tulevat vielä jos ovat tullakseen. Jos emme ole yksilökisoissa mukana, lähdemme silti Kyranin kanssa viihtymään perjantain iltakisoihin sekä lauantain joukkuekisaan. Sen jälkeen varmaankin aloitamme hiljalleen uuden kauden kisameininkejä. Taukoahan meillä on kisoista ollut jo yllin kyllin. Ajatuksena mahdollisesti saada vielä syyskauden aikana sm-nollat kasaan seuraavalle vuodelle ja sitten keskittyä KasKasin kisauran käynnistämiseen. Mutta aika näyttää.:)

 

 

Yhteystiedot

Agikiitäjä Kyran marjo.viljamaa@gmail.com