Taito kisata

"Vasta kun laitat sen numerolapun rintaasi sinusta tulee urheilija"- Jarmo Riski

Viikonlopun Pilotti-leirillä Jarmo Riski luennoi meille kisaamisesta. Itselleni agilityn harrastaminen on tarkoittanut itsestäänselvyytenä, että siihen kuuluu myös kisaaminen. Mutta todellakin harrastajia löytyy paljonkin, jotka eivät halua kisata ollenkaan. On mahtavaa, että jokainen voi itse valita, kisatako vai harrastaa koiransa kanssa kerran pari ilman suuria tavotteita. Tai voihan kyllä harrastajillakin olla tavotteita, mutta ne ovat erilaisia kuin lajin parissa urheileville. 

Itselleni kisaaminen tuottaa hyvää mieltä. Pidän pienestä jännityksen tunteesta ja kisapäivistä yleensä. Kun kisaamiskokemusta on tullut lisää, olen myös alkanut pitämään pienestä paineesta sekä niistä asioista, joita opin itsestäni ja koirastani kun radalla tapahtuu jokin virhe. Kisaamisen kautta itsetuntoni on kasvanut ja luottamus omiin taitoihin on vahvistunut. Kaikinpuolin kisaaminen on muuttanut minua vahvemmaksi.

Mitä kisaaminen vaatii?

Luennolla oli monia tärkeitä asioita, joita kisaaminen vaatii:

Tiimi (toisten apu)                                        Epävarmuuden sieto                               Jatkuva oppiminen

Usko

                                  Fiilis                               Herkkyys                            Epäonnistumisen sieto

Tahto

                   Mittaaminen                                  Suurten kokonaisuuksien hallinta                         Yksityiskohtien erottaminen

Paineensieto                           Taito kuormittaa ja palautua                         Kovat tavoitteet

Olen täysin samaa mieltä Jarmon kanssa siitä, että kisaamaan oppii vain opettelemalla kisaamaan. Luomalla treenitilanteet samankaltaisia kuin kisatilanteet auttaa hallitsemaan varsinaiset kisatilanteet paremmin. Koirakaan ei pääse silloin erottamaan näitä kahta tilannetta ja toimii samoin kaikissa paikoissa on sitten kyse omasta treenihallista tai kisahallista. Kun ohjaaja toimii kaikissa tilanteissa samalla tavalla, on omankin jännityksen hallinta paljon helpompaa.

Rutiineja

Minulla on rutkasti kisarutiineja. Kisoja edeltävänä päivänä olen jo ajatuksissani kisoissa. Pohdin jo valmiiksi 3-4 suoritustavotteita.  Ikinä en mieti tulostavoitteita,  koska olen kokenut, että niihin pettyy useammin ja pahemmin jos ne eivät toteudukaan.  Luotan siihen, että jos tekee tarkkaa ja hyvää työtä, tulokset alkavat ilmestyä ilman että niitä suuresti tavoittelee. Pakkaan myös kisakassin valmiiksi, jotta kaikki tarvittava on varmasti mukana.

Kisa-aamuna käyn aamupalalla vielä tavoitteet jo läpi. Varsinkin ne, joissa on tarkat kriteerit käyn läpi päässäni ja teen itseni kanssa toimintasuunnitelman jos kriteerit eivät täytykään- miten esimerkiksi toimin jos Kyran ei pysähdy kontaktille tai pysy lähdössä.

Kävelen rennon lenkin kotimaisemissa ennen lähtöä. Otan aikaa ja vaikka ajatukset ovat kisoissa, pyrin lenkillä vielä rentoutumaan. Kun lähden koirien kanssa ajelemaan, kuuntelen itseäni tsemppaavaa musiikkia ja nostatan sillä kisavirettäni.

Hallille päästyäni ja ilmoitauduttuani yritän jo päästä keskittymiskuplaani. Ihannetilanteessa kupla ei rikkoudu ennen viimeisen radan päättymistä. Katson radan rakentamista tai edeltävää säkäryhmää.  Lämmittelylenkin jälkeen pyrin olemaan omissa oloissani.  Käyn mielessäni tiettyjä radan kohtia ja niiden yksityiskohtia. Vähän ennen radalle lähtöä olen vaan jonkinlaisessa keskittyneessä tilassa enkä oikein itsekään osaa sanoa, mitä silloin ajattelen. 

Syksyn kisakausi vahvisti rutiineja ja huomasin, että ne auttavat minua pääsemään oikeanlaiseen tilaan. Loppuvuoden pidimme taukoa, mutta nyt kun vähitellen palaamme kisaamaan, on hyvä, ettei enää tarvitse etsiä rutiineja vaan ne ovat jo olemassa.

Kevään ensimmäiset kisat

Lähdimme viime viikonlopun kisoihin sillä asenteella, että lähdemme fiilistelemään kauden alkua. Esa Muotkan kisaradat olivat hurjan sujuvia ja vauhdikkaita. Tuntui, että tauko oli todella tehnyt meille hyvää, sillä meno tuntui niin hyvälle ja kevyelle.  Tuntui, että kaikilla kolmella radalla löysin juuri meille sopivat ohjausvaihtoehdot. Meillä oli kunnon flow.

Lopulta päivän ainoalta agilityradalta onnistuimme tekemään 0-tuloksen ja sitä kautta myös meidän viimeisen SM-nollan! ! Kesällä kohti Lahtea ja suurta unelmaani. Lisäksi sijoitukset kolmanneksi ja nappasimme ensimmäisen agilitysertifikaatin. Aivan mahtava tunne kyllä. Nyt kisaamme seuraavat kaksi viikonloppua ja sitten taidamme pitää kisataukoa maaliskuuhun asti.