Sm-kisakuulumiset sekä katse tulevaan

26.06.2016 21:53

Kautemme sai hienon päätöksen kun starttasimme uramme ensimmäistä kertaa arvokisoissa. Nastolassa järjestettiin 17.-19.6. agilityn Sm-kisat, jossa osallistuttiin perjantaina iltakisoihin,  lauantaina Kirkkonummen kennelkerhon maksijoukkueessa ja sunnuntaina yksilökisoissa. 

Perjantaina jännitys oli jo aamusta korkealla. Kuitenkin illalla ensimmäisen startin jälkeen muistin ystäväni Anun sanat muutama kuukausi sitten "se on vain agilityä". Näinhän se tosiaan oli. Keskityin ratoihin samalla tavalla, minun ja koiran vire oli samanlainen ja yleisesti tekeminen tuntui aivan samanlaiselta. Perjantain jälkeen pystyin rennommin keskittymään lauantain startteihin.

Viikonloppua varjosti uutinen isäni joutumisesta sairaalaan, jonka sain perjantaina illalla. Perhe kotona kuitenkin rohkaisi jäämään kisoihin, koska en olisi kotona voinut asialle tekemään mitään. Soitin myös isälleni ja kerroin hänelle kisakuulumisia ja hän piti meille peukkuja siellä. Viikonloppuna pystyin pitämään keskittymiseni kisoissa.

Lauantain joukkuekisaan starttasimme aamulla joukkueestamme ensimmäisinä. Rata oli profiililtaan oikein sujuva. Kyran kuitenkin teki yllättävästi puomin ylösmenokontaktivirheen sekä alasmenolla.  Lisäksi yllättävää oli keppivirhe kun Kyranin kepit ovat oikein hyvät ja itsenäiset.  Videolta kuitenkin analysoituna käänsin Kyrania turhaan hypyn jälkeen ja se vaikeutti kepeille hakeutumista. Teimme kuitenkin joukkueelle tuloksen ja näin ensimmäisissä arvokisoissa koen sen meille ihan tyydyttävänä tuloksena. Joukkuetoveri Minna teki hienot 0-tulokset kahdella koirallaan,  joten ennen finaaliosuutta olimme sijalla 7. Joukkueen viimeisenä starttasi Ansku, joka teki aivan loistavan radan, mutta valitettavasti yksi hyppy suoritettiin väärinpäin ja näin ollen heille hylätty tulos. Koska kolme tulosta lasketaan, oli lopullinen sijoituksemme 52. Jos meidän rata olisi ollut vähemmillä virheillä olisi sijoituksemme ollut paljon parempi...

Sunnuntaina starttasimme neljännessä ryhmässä. Rataan tutustumisen jälkeen olin vakuuttunut,  että rata olisi ihan meidän suoritettavissa ja olisi mahdollista päästä finaaliradalle. Mahdollisuus lipui käsistä jo esteellä 4. Sain kuitenkin vielä radasta kiinni ja teimme kelvon suorituksen hyllyn jälkeen. 

Kokemuksena viikonloppu oli mahtava, enkä unohtunut nauttia kisoissa olemisesta. Seisoin omaa vuoroa odottamassa ja katsoin sitä kaikkea ja pohdin kuinka ollaan nyt siellä ja muistutin itseäni tekemään rataa keskittyen,  mutta silti nauttien joka hetkestä. Sunnuntain startin jälkeen tunteet kulkivat vuoristorataa. Olin harmistunut,  pettynyt, turhaantunut ja toisaalta ylpeä meistä koirakkona, iloinen hienosta agilitykoirastani,  joka jaksoi koko viikonlopun tehdä hommia täysillä. Itkin ja nauroin vuorotellen. Sain paljon tukea ystäviltäni,  jotka rohkaisivat, tukivat ja lohduttivat oikeina aikoina.

Nyt on arvokisat meidän osalta ohi, koska emme tänä vuonna päässeet karsintoihin. Nyt Kyran pitää pitkälti taukoa. Harjoittelen sen kanssa tiettyjä asioita ja käymme treenaamassa näitä yksittäisissä epiksissä. Heinäkuun alussa on valmentajan kanssa uuden kauden suunnittelua ja yritän itsekin pitää vähän taukoa.

Yhteystiedot

Agikiitäjä Kyran marjo.viljamaa@gmail.com