Suomen Agilityliiton julkaisemassa Putkeen!- lehdessä oli pitkä kirjoitus lajin harrastajien keskuudessa tapahtuvasta kiusaamisesta. Tämä julkaisu havahdutti ja pisti miettimään, mutta samalla aukaisi monen vuoden takaisia arpia...
Lapsena ja vielä nuorenakin olin lihava. Asiaa ei pysty kaunistelemaan, vaan asia oli juuri niin. Minä olin lihava lapsi ja se tuntui jälkeenpäin ajateltuna antavan jonkinlaisen oikeuden kiusaamiseen- "Sinä et ole ulkokuoreltasi samanlainen kuin muut, joten minulla on oikeus olla ilkeä, halveksia sinua ja tehdä kauheita asioita sinulle, jotta sinäkin sen itse huomaat..." Erilaisuuden hyväksyminen on ilmeisen vaikeaa. Muutenhan kiusaamista ei ilmenisi missään.
Ulkokuoren sisällä kuitenkin asusti erittäin kiltti, hiljainen tyttö, joka jossain vaiheessa kuvitteli ehkä ansaitsevansa kohtelunsa. Se pikkutyttö ajatteli ehkä oikeasti olevansa jotenkin huonompi kuin muut. Se tyttö joutui tekemään kovasti töitä saadakseen hyväksyntää. Niinpä hän sitten oli hyvin tunnollinen koululainen ja pyrki miellyttämään kaikkia jollain tasolla.
Aikuisena sitä on oppinut elämään menneisyytensä kanssa. Ne voi jättää taakseen, mutta kokemuksia ei koskaan unohda. Koen olevani hyvinkin vahva ihminen, mutta jossain tilanteissa erittäin haavoittuvainen ja herkkä. Tunnollisuus, miellyttämisen halu ja vastuunkanto ovat edelleen piirteitä, jotka minusta löytyy- hyvässä ja pahassa.
Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta toimeen pitää tulla
Jokainen ihminen kaipaa ja haluaa hyväksyntää. Jokainen ihminen haluaa kuulua porukkaan sellaisena kuin on. Porukkaan kuuluminen ei ole aina helppoa. Luulisi vain, että aikuisten ihmisten olisi helpompi ottaa uusia ihmisiä joukkoon olematta jollain tasolla arvostelevia. Jo pienille lapsille opetetaan taitoa sopeutua olemaan sellaistenkin lasten kanssa, joiden kanssa ei ole täysin samaa säveltä. Luulisi sen olevan aikuisille helpompaa!!
Antaa kaikkien kukkien kukkia!
Agility on urheilulaji, jossa melkeinpä käytännössä voi harrastaa kuka tahansa. Sehän siitä tekee niin kiehtovan lajin! Voit kouluttaa kuitenkin koirasi juuri sellaiseksi, että se sopii sinun ohjattavaksesi. Kovat juoksijat juoksevat hurjaa vauhtia ja ketterästi koiriensa kanssa ja sellaiset harrastajat, joilla vauhti ei jostain syystä riitä, voi opettaa koiraa irtoaminen ja toimimaan radalla itsenäisemmin. Ihaillen katselin juuri viime viikonloppuna kun eräs kanssakilpailija ohjasi koiraansa ilman ääntä- wau sanon minä!!
Niin, ja onhan tuossa sitten sekin asia, että erilaisten ohjaajien kanssa kulkee se harrastuskaveri... Lajissa ollaan pitkälle menty siihen suuntaan, että ajatus: "jos sinulla ei ole tietynrotuista koiraa, et voi pärjätä missään nimessä." Minä niin vastustan tätä ajatusta!
Juu, asiahan on niin, että aika pitkälle starttilistoissa mm. kuulumme Kyranin kanssa vähemmistöön. Eikä vain sen rodun vuoksi, vaan myös sen yksityiskohdan vuoksi, että Kyranhan on ISO suurimpaan osaan maksikoiria kun vertaa. MUTTA, nämä eivät tee siitä yhtään huonompaa tai vähäpätöisempää agilitykoiraa! Se voi olla jopa parempikin monissa asioissa kuin moni muu.
Tullaan toimeen ja ollaan kannustavia
Minkään harrastamisen ei pitäisi olla niin tiukkapipoista, etteikö voisi olla kannustava, positiivinen ja reilu kavereille. Olen tavannut paljon ihania ihmisiä radan laidalla ja heidän kanssaan yllättäen viihdynkin parhaiten. Negatiivisuus on nimittäin yllättävän tarttuvaa!!
Eikö oikeasti voi ihan tuntematontakin kehua hyvästä radasta? Minulle ainakin tulee hurjan hyvä mieli siitä kun joku tulee antamaan kehuja, vaikka rata ei menisikään ihan nappiin. Jokainen voisi omalta osaltaan miettiä, olisiko sellainen mukavampaa kuin se, että puhuu toisille toisen suorituksesta ja ehkä virheestä negatiivisia. Totuus on nimittäin myös se, että siinä missä negatiivisuus on tarttuvaa, niin on myös positiivisuus. Ajatella, millaisen tunnelman saa treeneihin ja kisoihin kun kaikki pyrkisivät olemaan positiivisia ja kannustavia!!!!;)
Kisakuulumiset
Kisakautemme lähti liikkeelle rytinällä. Hienoja ratasuorituksia oli pitkin viikonloppuja. Viime viikonloppuna sitten lauantaina 0- tulos hyppäriltä ja sunnuntaina tuplanolla! ! Koira kulkee ja meillä on niin kivaa yhdessä!