Paluu rutiineihin

20.09.2015 10:46

Viimeisen leirin jälkeen tein päätöksen, että minun on päästävä takaisin arkirutiineihin, jotka edesauttavat lajin harrastamista. Olin jo muutama viikko sitten saanut Personal Traineriltani uuden saliohjelman. Jollain kummallisella tavalla se ahdisti minua. Miksi??

Olin nauttinut kesästä ehkä omaan makuuni jopa liikaa. Painoa tuli lisää parisen kiloa ja liikkuminenkaan ei ollut  sitä tasoa kuin ennen lomia. Vetosin paljolti jalan särkyihin.  En päässyt juoksemaan, joten en sitten myöskään käynyt salilla... Tunsin oloni laiskaksi ja aikaansaamattomaksi. Olin ehkä kesään mennessä hiukan myös sen suhteen treeniähkyssä.  Tällä kaudella siinä ei saa käydä niin. Rajoitan treenini kaiken suhteen viiteen kertaan viikossa. Nyt lasken myös agitreenit tähän mukaan. Edellisellä kaudella en tehnyt näin vaan laskin ne erikseen. Onneksi virheistä oppii!

Tällä viikolla siis pakkasin  treenikassin ja suuntasin aamusalille. Olin päättänyt antaa uudelle saliohjelmalle mahdollisuuden. Jotkin asiat siinä ohjelmassa ovat niin kauheita kuin kuvittelinkin,  mutta tämän viikon perusteella olen päättänyt olla tekemättä niistä ongelmia. Ongelmanratkaisu lähtee nyt siitä, että aion tehdä vihollisesta ystäväni. Päätin tarttua asioihin, vaikka ne tuntuvat epämukava ja luotan siihen, että kun kuntataso saadaan taas paremmaksi, myös nämä viholliseni eivät olekaan niin pahoja enää. Olen myös päättänyt opetella hyppynarulla hyppimistä.

Olin kovin yllättynyt leirin kuntotestien tuloksiin, sillä ne eivät olleetkaan niin paljoa huonontuneet kuin kuvittelin. Tulokset olivat joko parantuneet tai n. -2 liikettä/30 sekuntia. Tästä on hyvä jatkaa. Juoksutestin tulokset taas olivat yllättäen parantuneet hurjasti- 1. kierros 300m juoksin ajassa 1min 7sek (keväällä 1min 12 sek) ja 2. kierros 1min 8 sek (keväällä 1min 16 sek). Palautumisaikakin oli siis parantunut huimasti. Ehkä oikeasti olin keväällä pienessä ylikunnossa- kuka tietää...

Nyt kun jalan särky alkaa olla hallinnassa, alkaa myös taas juoksulenkit. Aloitan kylläkin rauhallisesti. Eilisen lenkin jälkeen olen siinäkin hyvin positiivisin mielin. Osteopaattini mielestä olen ehkä liian nopealla vauhdilla muutenkin lähtenyt juoksemaan liian pitkää lenkkiä ja jalkani on ehkä jo siitä ärtynyt. Juoksemisessa aion nyt panostaa laadukkaaseen treenaamiseen ja erityisesti juoksutekniikkaani.  

Kuntoilun suhteen olen nyt jälleen pääsemässä oikeille raiteille, joten nyt vaan katsetta eteenpäin. Vielä olisi se ensi kesän puolimaraton haaveissa. Ja tunnetusti haaveista voi tehdä totta!

Yhteystiedot

Agikiitäjä Kyran marjo.viljamaa@gmail.com