Ongelmia ja ongelmanratkaisua

Jos joku olisi minulle kertonut aikoinaan, että suurimman työn joudun tekemään Kyranin kanssa sen lähdössä pysymisen suhteen, olisin vain nauranut. Monesti viime vuoden aikana meinasi hymy hyytyä ja löin päätäni seinään kun en löytänyt tähän asiaan ratkaisua.

Mielipiteitä ja ratkaisuja tähän on monenlaisia. Olin välillä päästäni ihan pyörällä, mitä uskoa ja kokeilla. Koska olin aika pitkälle epätoivoinen, kokeilin vähän kaikkea, ja sekaisin, enkä sittenkään (yllätys) saanut aikaiseksi haluttua ratkaisua. Paljon oli puhetta erilaisista palkkausmenetelmistä,  vireen hallinnasta sekä myös jonkin tason  pakotteista (Huom ei tietenkään satuttamista).

Osalla menetelmistä oli kyllä lyhytaikainen vaikutus, mutta lähdöt yleensä alkoivat ratketa liitoksistaan jälleen viimeistään kisoissa. Miksi?? Ehkäpä osittain siksi, etten vaan yksinkertaisesti ollut Kyranille tarpeeksi selkeä kriteereissäni.  Kisatauon alkaessa jäimme semityydyttävään tilanteeseen, jossa kisatilanteessa jouduin keskustelemaan koirani kanssa lähdössä, mutta sain sitten pysymään. Päätin loman aikana aloittaa homman ihan alusta, kunnon pohjatyöstä. Ensimmäinen askel oli siis lopullisesti päättää, millä tyylillä opettaa Kyranille toivottu käyttäytymismalli. Siispä kysymys oli: 

Hyvällä vai pahalla?

Pakotteet kokeiltiin ilman suurta onnistumisen tunnetta. Toisaalta pakotteet ovat yhtä negatiivisia kuin miltä ne tuntuvat... Kyran on kyllä luonteeltaan jollain tasolla kova, mutta sisältää myös pehmeyttä. Varsinkin sellaisissa kokeilussa, joissa se ahdistui ja alkoi pelkäämään, Kyran myös alkoi ymmärrettävästi puolustamaan itseään haukkumalla ja peruuttamalla. Hyvinkin nopeasti kristallisoitui,  ettei tällä tyylillä päästä metriäkään lähemmäs toivottua tulosta. Siispä positiivisesti, mutta miten??

Pitkän pohdinnan jälkeen, päädyin positiiviseen vahvistamiseen. Treeni- ja kisataukomme tuli tämän suhteen kuin tilattuna, koska halusin lähteä rakentamaan tätä ihan alusta ja perinpohjaisesti. Vankka pohja tukee meitä nimittäin varmasti tätä projektia eteenpäin kulkiessa.

Naks,  naks. ..

Projektimme aluksi kaivoin naksuttimen esille. Pienestä pitäen olin kyllä opettanut asioita Kyranille naksuttimen avulla, joten sitä ei pitänyt ihan alusta sille opettaa. Kyllä on pieni, mutta voimakasvaikutteinen kapistus!

Monta päivää peräkkäin vahvistin kotioloissa Kyranille pelkästään istumista vasemmalle perusasentoon. Helppo homma ja onnistui hienosti, mutta kyllä oli koira ihmeissään kun homma ei siitä vielä edennyt mihinkään, vaan se vapautettiin aina välillä suoraan siitä asennosta. Miten helpolla saikaan palkkanakkia.

Seuraava askel oli ottaa askeleita koiran luota. Tämäkään ei sinänsä ollut Kyranille temppu eikä mikään, mutta helpompaa oli vahvistaa rauhallisessa tilassa mitä se osasi jo ja palkkaamalla saada tätä toimintaa vielä vahvemmaksi, joka olisi sitten helpompi viedä halliolosuhteisiin,  joissa kyseinen tehtävä onkin juuri se vaikein.

Vireen nostatusta

Muutaman päivän mittaan palkkasin sitä vain istumisesta ja odottamisesta ja välillä nakki pistettiin lattialle aivan sen nokan eteen ja vahvistettiin näin sitä kuuluisaa malttia, joka toisaalta kuuluu osana koiran vireenhallintaa. Palkkapallo otettiin käyttöön vasta sitten kun halusin nähdä kestääkö jo harjoitellut ja vahvistetut toiminnat suurempaa viretilaa, jonka pelkkä pallon näkeminen Kyranille aiheuttaa. 

Tein siis kaikki samankaltaiset harjoitteet pallon kanssa kuin nakinkin,  mutta aina ensimmäisenä vahvistin naksuttimen ja namin avulla istumista. Ja katsos!! Homma eteni toivotulla tavalla. Malttia oli selkeästi tullut enemmän ja kotioloissa sillä oli jo selkeämpää, mitä siltä haluttiin.

Häiriöt

Nyt oltiin päästy siis siihen tilanteeseen, että oltiin vahvistettu istumista ja nostatettu virettä. Seuraavaksi halusin erilaiset häiriöt mukaan kuvioon, mutta kuitenkin vielä rauhalliseen oppimisympäristöön.  Palasin askeleen taaksepäin, palkkapallo jäi kassiin ja käytössä pelkästään naksutin ja namipalkka.  Halusinhan sentään Kyranin onnistuvan ja saavan positiivista palautetta.

Pienillä häiriöillä lähdettiin liikenteeseen ja siitä aina seuraavalle tasolle. Lopulta Kyran kesti hienosti mm. juoksuaskeleet, piiloon menemisen. Häiriöiden sietokyvyn lisääntyessä ja onnistumisprosentin pysyessä 100 prosenttisena olin varma, että voimme ottaa jälleen yhden askeleen eteenpäin. Siispä lisäämään virettä asteittain menemällä ulos.

Hiljaa hyvää tulee

Tänään siirsin treenit ulos kotipihalle.  En voi muuta sanoa kuin olevani hurjan tyytyväinen projektimme etenemiseen. Treenit pidettiin lyhyinä, mutta iloisina ja onnistuneita. Pystyin lisäämään erilaisia jo kotona harjoiteltuja elementtejä mukaan ja Kyran kesti kaiken hienosti. Nyt alamme pian olla jo siinä tilanteessa, että luottavaisin mielin siirrän projektimme muutaman viikon päästä treeneihin. Mutta ennen sitä haluan vielä muutaman yhtä hyvän kotipiha harjoituksen alle.

Tiedän, että saatamme kokea vielä jonkin tason takapakkia. Olen valmistautunut siihen ja minulla on selkeä kuva siitä mitä teemme silloin. Yksinkertaisesti sitten palaamme takaisin siihen pisteeseen kouluttamista,  jossa viimeksi Kyran onnistui ja vahvistamme positiivisesti toivottua käytöstä edelleen. 

Suunnitelma siis kristallinkirkkaana mielessä ja hyvillä mielin eteenpäin....