Omaa ohjausidentiteettiä etsimässä

Tavoitteita ja unelmia

Tavoitteiden asettelu ei ole ollut koskaan kovin vaikeaa. Jo silloin kun kisasin Capun kanssa kirjoitin treenipäiväkirjaa ja määrittelin sinne tavoitteitamme.  Kyranilla on ollut treenipäiväkirja siitä asti kun olen sen kanssa alkanut treenaamaan. Leirien myötä olen saanut ehkä lisää syvyyttä päiväkirjan käyttöön. Mietin tarkemmin tavoitteita ja keinoja päästä niihin. Asettele syksy/kevät/vuoden tavoitteita.  Kauemmaksi en vielä mieti, koska mielestäni se meneekin jo unelmien puolelle.

Mistä sitten unelmoin? Unelmoin joskus seisovan Kyranin kanssa SM- kisojen starttiviivalla. Unelmassani kuulen elävästi kuulutukset sekä yleisön äänet. Voin jopa tuntea jännityksen. Unelmassani ei ole oikeastaan merkitystä, miten kisassa pärjäämme vaan oikeastaan pelkästään siitä kuinka nautin joka hetkestä koiran kanssa arvokisaradalla ja maaliin tullessa olen meistä molemmista ylpeä- tuloksesta huolimatta.

Ohjausidentiteetin metsästys alkakoon!

Leirin aiheena oli tällä kertaa oma ohjausidentiteetti.  Omasta mielestäni olen melko hyvin jyvällä siitä minkälaiset ohjaukset Kyranille sopii, mutta tuli viikonlopun aikana yllätyksiäkin. Monet sanovat Kyranin omaavan huikean taidon, isoksi koirasi, hypätä tiukasti käännöksessä. Tämän takia joissain tilanteissa sen kanssa olisi parempi ja nopeampi vaihtoehto valita lyhyin reitti, vaikka minä vielä helposti valitsen pidemmän reitin. On myöskin sellaisia ohjauksia, joita voisin ajatella käyttävän itse, mutta jotka tarvitsevat vielä paljon harjoittelua. Helmikuun leirillä ohjausidentiteettiä etsitään edelleen.

Kontakteja, pujottelua ja takaaleikkauksia

Jennan treeneissä katsottiin viikonloppuna kontakteja. Olen tähän asti pitänyt Kyranin pitkään odottamassa kontaktilla. Mielestäni nyt on aika työstää pysähtymisestä vapauttaminen nopeammaksi. Jenna näyttikin sitten miten vahvistetaan nopea kontaktille tulo, jottei Kyran ala ajan myötä hyppäämään kontaktin yli. Tämä onkin sitten taukoviikkojen läksyistä yksi.

Ensimmäisen leirin jälkeen saimme läksy kai harjoitella Kyranin kanssa itsenäisenä kepit. Tämän leirin jälkeen kyllä totesin, että harjoittelu tuottaa tulosta. Niin lauantaina kuin sunnuntainakin Kyran haki niin hienosti itsenäisesti kepit, etten ollut itsekään uskoa silmiäni. Tämä sinänsä hassua kun itsekin tiedän tehneeni Kyranin kanssa kovasti töitä pujottelun suhteen ja tiedän sen osaavan ne kyllä. Tästedes lupaan, etten epäile koiran pujottelu taitoja enää koskaan!

Teemun kanssa treenattiin takaaleikkauksia. Olin niin ilahtunut siitä, kuinka tuntuu, että olen itse kehittynyt tässä rytmittämisasiassa. Se helpottaa valtavasti koirankin työskentelyä kun on kartalla siitä mitä ohjaaja siltä haluaa. Kyllä vaan oikea- aikainen jarrutus-suunnanmuutto-kiihdytys auttaa niin moneen asiaan radalla.

Keskittymistä vaativassakin ympäristössä

Edellisen leirin jälkeen omassa fokuksessa on ollut oman pääkopan hallinta. Tällä leirillä pystyin keskittymään 100 prosenttisesti. Otin käyttööni mielikuvaharjoitukset treeneistä ennen omaa suoritustani ja haastoin itseni tekemään ne hallissa kaiken hälinän keskellä. Onnistuin! Laitoin puhtaasti silmäni kiinni ja mietin mielessäni, mitä olen menossa tekemään treenitilanteeseen. Täysi keskittyminen tekemiseen antaa valtavan rauhan varsinaiseen tekemiseen. Juhan kanssa lauantaina hetki puhuttiinkin keskittymisestä,  joka kehoitti vaan askelittain haastamaan itsensä keskittyneeseen tilaan paikassa kuin paikassa. Suunta on oikea!

Loma häämöttää

Viikko vielä treenejä. Sitten pidämmekin hyvin ansaitun joululoman agilitystä. Olemme sen ansainneet. Lepoa ja lenkkejä luvassa. Sen jälkeen jaksaakin palata leiriläksyjen pariin energisenä.