Joulun odotusta ja ajatusten sulattelua

Toinen joulu, jonka vietän nauttien ruuista ja herkuista ilman tunnetta syödä pakolla itsensä ihan ähkyksi. Silti tämä joulu oli erilainen kuin vuosi sitten. En ole joutunut pohtimaan mitä saa syödä ja mitä ei, koska olen joulun aikaan liikkunut normaaliin tapaan aika paljon, joten hiukan on ollut lupakin herkutella normaalia enemmän. Toisaalta herkkuja ei ole kovasti tehnyt mieli. Tietenkään en ole mitään itseltäni kieltänyt vaan maistellut kaikkea mitä olen halunnutkin.

Kuntoilua olen harrastanut lenkkeillen koirien kanssa ja ilman sekä salitreenin sijaan olen kotona yrittänyt tehdä Fitdog-fysiikkavalkun Jerryn ohjeiden mukaan kotijumppaa. Salille palaan hikoilemaan heti ensi viikolla. Morkkista ei kuitenkaan ole syntynyt, koska tiedän tehneeni ihan tarpeeksi muutenkin.

Viikon olen malttanut pitää agilitytaukoa. Kyran on nauttinut kovasti rentoutumisesta ja pitkistä metsälenkeistä. Maanantaina kävimme omalla luottohierojallamme Timolla. Oli ilo todeta, että koira on edelleen suhteellisen jumiton. Pientä jumia löytyy harrastuskoirista aina, joten niistä en ole ollenkaan huolissani. Varsinkaan kun jumit saadaa hoitokerroilla aina auki.

Syksy on ollut itsellenikin hyvin intensiivinen. Elämässäni on tapahtunut todella suurella tempolla suuria muutoksia ja niitä on ollut hyvä sulatella lähipäivinä. Luulin painonpudotukseni puolitoista vuotta sitten olleen se suuri muutos elämässäni, mutta en voinutkaan kuvitella, mitä muita muutoksia se voisi tuoda mukanaan. Pää on ollut täynnä ajatuksia ja välillä niitä on ollut vaikea jäsentää järkeväksi, mutta lähipäivien pysähtyminen ja hengähtäminen on tehnyt hyvää. Viikonlopun aikana taas hiukan otetaan otetta treenielämästä. Seuraavaan leiriin on aikaa vielä runsaasti, mutta läksyjäkin on aika paljon, joten vähitellen pitäisi laittaa töppöstä toisensa eteen.