Eteen ja ylös
Mistä sitä alottaisi... Peruselämä koki tammikuussa kunnon mullistuksen kun äitini joutui sairaalaan. Yhtäkkiä olinkin vastuussa hoitaa isääni ja vanhempieni huushollia. Ei niinkään heti helppoa kun on tottunut pitämään vain itsestään ja koirista huolta. Nyt kun vähitellen saatiin arjesta kiinni, joutui myös isäni sairaalaan- keuhkokuume.
Stressiä ja väsymystä on päällä, mutta elämä menee kokoajan eteenpäin ja päätin pitää huolta kummastakin niin hyvin kuin pystyn, mutta myöskin pitää itsestäni huolta. Tämä siis käytännössä tarkoittaakin sitten sitä, että jatkoin salilla käyntejä, juoksulenkkejä sekä aksatreeneissä käyntiä. Nämä kaikki asiat pitävät minut järjissäni ja saa minut miettimään muitakin asioita.
Edellisen leirin ja tulevan leirin välillä on parisen kuukautta. Tällä välillä olen käynyt ahkerasti salilla ja ehtinyt vaihtamaan saliohjelmankin. Personal Trainerini, Tom, oli tehnyt minulle ohjelman, jossa minun pitäisi saada lisää nopeutta ja ketteryyttä agilityradoille. Siinä harjoitellaan vahvasti syviä vatsalihaksia ja ohjelman tarkka järjestys takaa hapen tehokkaan liikkumisen kropassa, jolloin myös kaloreita kuluu. Kroppa on kyllä kiinteytynyt hurjasti joulun jälkeen. Lisäksi olen käynyt juoksulenkeillä ja 10 kilometriä sujuu suhteellisen kevyesti. Tavoitteena olisi juosta Helsinki city run toukokuussa.
Agilityäkin olemme harkanneet ahkerasti niin omatoimisesti kuin ohjatustikin. Olemme treenanneet mm. tekniikkaa, esteosaamista sekä myöskin paineensietokykyä ja keskittymistä. Kaikilla osa-alueilla koen, että olemme Kyranin kanssa edistyneet. Vielä on paljon harjoiteltavaa ja opittavaa, mutta olen niin hurjan ylpeä siitä, mihin olemme jo tähän mennessä päässeet. Minusta on hurjan tärkeää, että meillä on oikeanlaisia ihmisiä meitä opastamassa sekä tukemassa omalla tiellämme.
Kolmen kuukauden kisatauon jälkeen pääsimme tammikuussa kisaradoille. Lähdöt alkoivat pysyä ja tekeminen tuntui hurjan hyvälle. Vantaalla Ojangon kisoissa 18.1. sitten saimme toisen LUVA:mme, joten yhtä vaille 3-luokassa ollaan! Kisarutiinia pitkän tauon jälkeen lisää, niin hyvää tulee. Seuraavat kisat onkin jo ilmoitettu ja niitä odotellaan innolla. Sitä ennen päästäänkin epävirallisiin kisoihin sekä parin viikon päästä leirille oppimaan paljon uutta asiaa sekä hikoilemaan fysiikkatreeneihin.