Lomalla viimeinkin

10.07.2017 11:09

Meidän laumalla on loma. Tai siis osalla on ja osalla ei. Olen pitänyt Kyranille treeni- ja kisalomaa sm-kisojen jälkeen. Niin viime vuonna ja samoin tänä vuonna. Samalla kun Kyran on ollut kohta kuukauden hyvin ansaitulla tauolla, olen ehtinyt keskittymään KasKasin kanssa treenaamiseen.

Vuoden 2017 sm-kisat olivat meidän kantilta juuri sellaiset kuin halusinkin, vaikkakin tänäkään vuonna ei murheilta säästytty. Lähdimme hakemaan hyvää kisafiilistä ja samanlaista yhdessä tekemisen meininkiä kuin kevään kisoissakin. Vaikka tuloksilla ei voi kehuskella, jokaikinen viikonlopun neljästä radasta oli juuri sitä tekemistä, mitä me osaamme tällä hetkellä hyvin. Asenne oli kohdillaan jokaisessa ratasuorituksessa.

Kevään aikana olen saanut mahdollisuuden kasvaa henkisesti ja se mielestäni on muuttanut myös omaa "kisaminääni". Kisaminällä ei ole mitään tekemistä arkisen Marjo kanssa. Itseasiassa jos tarkemmin ajattelee, minusta on moneksi- arjessa ystävien ja sukulaisten kanssa olen ihan erilainen kuin lastentarhanopettajan työssäni. Latentarhanopettajan-minällä eroaa myös kouluttaja/valmentaja-minästä. Sitten on se kisaminä. Lopulta pohjalla tietenkin on vain Marjo, jonka luonteenpiirteet yhdistyy kaikissa näissä eri elämän osa-alueilla.

Luulen, ettei minulla oikeastaan ole aikaisemmin ollutkaan vahvaa kisaolemusta. Minulla on ollut paljon erilaisia esikuvia eri lajien urheilijoista, millaiseksi olen halunnut tulla. Olen myös useasti miettinyt, mitkä piirteet heistä haluaisin itselleni. Nyt myöhemmin ajateltuna, ymmärrän, että jotta voin kasvaa sellaiseksi urheilijaksi ja kilpaillijaksi, joka haluan olla, minun on myös kasvatettava arkista Marjoa vahvemmaksi. Vahvuuden rakentaminen on lähtenyt siitä, että olen alkanut asettamaan rajoja. Sanomaan ei. Olemaan itselleni armollisempi. Opettelemalla rakastamaan ensin itseäni ja sitten vasta muita.

Omien etujen edelle laittaminen ei ole ollut aina helppo, mutta juuri se on saanut minua eteenpäin ja kasvattanut minua henkisesti. Olen tehnyt keväällä sellaisia päätöksiä, joita en olisi ikinä uskaltanut aikaisemmin tehdä. Arkisiin vahvuuksiin on tullut rohkeus päättää itse, miettimättä sitä, miten päätös vaikuttaa muihin ja muiden elämään. Kysehän on minun elämästä eikä muiden. Samalla kun uskallan tehdä päätöksiä, tietoisesti myös uskallan ottaa ottaa vastaan senkin mahdollisuuden, että päätökseni oli väärä- mutta hei! Sitähän tämän elämän pitäisikin olla!

Tätä kaikkea ei olisi tapahtunut jos en olisi uskaltanut kohdata Juntti-Einaria. Juntti-Einari on istunut jo vuosia olkapäälläni kertomassa, missä olen huono, mitä ei kannata tehdä, mitkä asiat tulevat epäonnistumaan jne. Sisäinen ääni siis, joka epäilee kaikkea ja kaikkia. Jos en olisi tietoisesti aloittanut häivyttämään Einaria pois, en olisi nyt näiden kaikkien isojen muutosten äärellä. Eihän se Einari minnekään ole kadonnut- meillä kaikilla on sellainen, mutta voisin väittää, että elämme Einarin kanssa suht sulassa sovussa yhdessä. Kun se yrittää tulla taas puhumaan ilkeitä, osaan pistää sen ruotuun ja taas on kaikki hyvin. Nykyään Juntti-Einari on paaaljon pienempi, vähän vähemmän vihreä ja ruma ja sillä on nätimpi ääni.

Siispä kevään aikana myös kisaminäni muokkautui vahvemmaksi ja rohkeammaksi sitä myötä kun Einari saatiin hiljennettyä. Kisaminä matkusti kanssani Lappeenrantaan ja siltä se koko kisaviikonloppukin tuntui. Menin radoille Kyranin kanssa itsevarmempana kuin koskaan. ja jokaisella suorituksella teimme, yhtä virhettä lukuunottamatta puhtaita, rohkeita ratoja 100% asenteella. Tavoite tehdä edellisvuotta parempia ratoja onnistui täydellisesti!

Paluu arkeen

Kisaviikonlopun jälkeen paluu arkeen ei sitten mennytkään niin suunnitellusti. Viikonloppua varjosti Capun sairastelu. Pari viikkoa aikaisemmin sitä oli hoidettu jo Espoon eläinsairaalassa vatsavaivojen vuoksi ja saikin lääkkeet sieltä. Sm-viikonlopun Capu vietti ystävieni luona Kirkkonummella, mutta valitettavasti sen olotila heikkeni viikonlopun aikana. Se sai perjantaina nesteytystä ja lisää lääkistystä. Maanantaina tutkimuksia jatkettiin, koska sen olotila ei kohentunut. Maanantain nesteytyksen ja röntgenin jälkeen se pääsi taas kotiin, koska kuvissa ei näkynyt mitään. Kipulääkkeistä huolimatta Capulla oli maanantain ja tiistain välisenä yönä kovat kivut. Tiistaiaamun ultra sitten varmisti pahimmat pelot- vatsasyöpä. Mitään ei ollut enää tehtävissä... Capu pääsi pois. Poika oli jo niin väsynyt ja kipeä, että se nukahti aivan rauhallisesti pois.

Laumamme muuttui. Meillä kaikilla on ikävä Capua. Kyranista ikävä näkyy. Myös se, että sen pitäisi nyt olla laupassa se johtaja, on saanut sen hieman taas epävarmemmaksi kuin se on pitkään aikaan ollut. Ehkäpä paluu taas treeni- ja kilpailuarkeen saa senkin taas tasoittumaan.

KasKas on treenaillut nyt aika paljon. Olemme käyneet treenailemassa erityisesti keppejä ja kontakteja kuntoon. Juoksarit alkavat näyttämään hyviltä, kepeille hakeutuminen on jo varmempaa ja keinua kisakorkeudessa on nyt vasta aloiteltu, mutta kaksi ensimmäistä treenikertaa ovat olleet oikein lupaavia. Suuri halu olisi aloittaa kisaaminen Kassun kanssa elokuusta, mutta keinun saaminen kuntoon on nyt ensisijaisesti tärkeää, ettei sitten tapahdu korkeassa vireessä mitään kauheaa. Joten seuraavat viikot ratkaisevat, ilmoitanko Kassun jo elokuun alkuun kisoihin vai maltammeko vielä hetken.

Lomalla ehtii onneksi paljon muutakin. Kevät on ollut aika kiireinen ja on ollut paljon tekemistä. Siispä olen päättänyt olla suunnittelematta lomaa sen suuremmin. Aikaisempien vuosien aikataulutusta ei ole, vaan teen juuri sitä, miltä tuntuu. Nyt esimerkiksi istun auringossa, kahvikuppi pöydällä, läppäri sylissä ja kirjoitan mietteitäni tänne. Kivaa kesää kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteystiedot

Agikiitäjä Kyran marjo.viljamaa@gmail.com